Title: Eikä syksy tuonut mukanaan muuta kuin kyyneliä
Author: fudge.
Fandom: D (Hide-zou & Tsunehito)
Genre: general/angst
Rating: G
Summary:
Taivas itkee kanssani katkeria kyyneliä.
On kylmä, niin kylmä.
Eikä vielä ole edes talvi.
Vain pimeys ympäröi minua.
A/N: Julkaisen nyt oman haaste viitosen tekstini, vaikka Keikkudo ei olekaan nelosta saanut valmiiksi eikä haaste viitosta ole tänne postattu.
Haasteeni: Oneshot, Hide-zou/Tsunehito, aiheena syksy
Varsinaista paritusta tähän nyt ei syntynyt... Muutenkin teksti vaikuttaa päiväkirjamerkinnän tai kirjeen tapaiselta.
Hide-zoun PoV
Syksy.
Taivas itkee kanssani katkeria kyyneliä.
Pimeä. Kylmä.
Etkä sinä ole enää täällä.
Tunnen oloni niin tyhjäksi. Minä olin meistä se heikompi. Minun olisi pitänyt saada tämä toimimaan, pysymään kasassa. Syyllisys kalvaa mieltäni ja ympärilleni tiivistyvä pimeys kuiskii hiljaisia syytöksiään.
Heikko. Petturi.
Vaikka ehkä tämä kaikki oli alun alkaenkin tuomittu kuolemaan, Ehkä oli edes turha yrittää. Minä olin minä ja sinä olit sinä. Emme koskaan olleet yhtä.
Valheita. Riitoja. Teennäisiä hymyjä.
Revimme toisiamme hiljalleen rikki.
Ja nyt olemme tässä. Vain pimeys ympäröi minua.
Kuinka monta kertaa seisoinkaan edessäsi anellen anteeksiantoa? En tiedä. Liian monta. Mutta sinä tuskin edes kuuntelit. Niinhän Tsunehito? Mitä välittämisen arvoista minussa nyt oli.
Minun on kylmä, niin kylmä.
Eikä vielä ole edes talvi.
Anteeksi Tsunehito. Ole kiltti ja tule takaisin.
Tavallaan tämä kaikki on niin ironista. Me olimme parhaat ystävät, Tsunehito. Parhaat ystävät. Ei tässä pitänyt käydä näin. Eihän? Mutta mitä me enää olemme. Muukalaisia, joilla on yhteinen menneisyys ja yhteiset muistot.
Mihin se kaikki katosi? Yhtäkkiä meillä ei vain ollut enää mitään. Vain pimeys ja tyhjyys. Kaikki vain... Lakkasi olemasta. Ja samalla tavalla sinun maailmassasi taisin minäkin lakata olemasta.
Ehkä kesä enteili jo tätä? En tiedä enkä muista. Muistotkin ovat jo haalistuneet...
Ja maailma on sateesta harmaa niin kuin minun mielenikin.
Ennen vakuutit minut niin helposi, että olen tärkeä sinulle. Enää en siihen jaksa uskoa. En tässä pisteessä, kun kaikki on hajalla.
Eikä syksy tuonut mukanaan muuta kuin kyyneliä...
