Author: fudge.
Fandom: Miko (exist†trace)
Genre: general/angst, songfic
Song: Pay money To my Pain - Hourglass
Rating: G
Summary:
A/N: Eihän tää nyt ookaan kun sen 3 kuukautta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikös vain? Tässä on keväällä nyt ollut writer's block päällä, mutta toivottavasti sitä nyt selvittiin.
Miko istuu parvekkeellaan vilttiin kääriytyneenä ja tuijottaa tähtiin. Ehkä edes niistä olisi seuraa.
Fandom: Miko (exist†trace)
Genre: general/angst, songfic
Song: Pay money To my Pain - Hourglass
Rating: G
Summary:
Kuinka paljon hymy vikaan peittää todellisia tunteita?
Niin, hymyhän kertoo että kaikki on hyvin.
Niin, hymyhän kertoo että kaikki on hyvin.
Eikä kukaan kysy enempää.
A/N: Eihän tää nyt ookaan kun sen 3 kuukautta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikös vain? Tässä on keväällä nyt ollut writer's block päällä, mutta toivottavasti sitä nyt selvittiin.
Miko istuu parvekkeellaan vilttiin kääriytyneenä ja tuijottaa tähtiin. Ehkä edes niistä olisi seuraa.
Kyyneleitä ne eivät silti ylettyneet kuivaamaan.
Kuinka paljon hymy
vikaan peittää todellisia tunteita? Niin, hymyhän kertoo että kaikki on hyvin.
Eikä kukaan kysy
enempää.
Tummahiuksinen nainen katsahtaa kadulla kulkevaan
ihmisvirtaan. Käsikkäin kulkevia pareja, äänekkäästi nauravia kaveriporukoita…
Muutama yksinäinen kulkijakin, mutta kaikilla tuntui olevan jokin päämäärä.
Ruskeista silmistä heijastui kaipausta, ehkä jopa kateutta.
Ruskeista silmistä heijastui kaipausta, ehkä jopa kateutta.
Välittäisikö kukaan? Pysähtyisikö kukaan, jos huomaisi
kyyneleet?
People walking through me
In this frosty town
In this frosty town
“Olen yksinäinen. Niin pirun yksinäinen.” Hento kuiskaus
karkaa ilmoille hengityksen huurutessa. Kädet nykivät vilttiä tiukemmin laihan,
palelevan vartalon suojaksi.
Tahtoisin tuntea
kätesi tiukasti ympärilläni. Edes tämän kerran vielä...
Miko puristaa silmänsä tiukasti kiinni ja värähtää. Ei siinä
pitänyt taas käydä näin. Ei pitänyt taas ajatella sitä, ei juuri sitä henkilöä. Täytyisi vain unohtaa.
Unohtaa se kaikki kipu ja kaipaus.
I’d never lie to you
But you disappeared
I am so alone
Do you believe that this was meant to be?
I never trust my fate
Everything fades away in the end
Kello oli jo neljä aamulla ja kadut loistivat tyhjyyttä. Se
oli lohduttavaa. Ei tarvinnut enää ajatella, mitä voisi olla, jos olisi joku
vierellä. Ei tarvinnut katsella niitä ällöttävän onnellisia hymyjä. Sai vain
olla välittämättä mistään…
I’m the one with no name
No one knows about me
Auringonnousu. Niin se aina alkoi.
Taas uusi päivä, uusia
hymyjä.
Eikä kukaan vieläkään kysyisi mitään.
Vain yöt olivat tuskaa.
Silloin ei ollut ketään jolle
hymyillä. Itseään kun ei päässyt karkuun edes peiliin hymyilemällä.
Kaipausta ei voinut unohtaa.
Ever day I die
And every night I’m
born
Like the hourglass
It never flows
It never flows
Eternally
