Kaipaus

Title: Kaipaus

Author: fudge.
Fandom: Miko (exist†trace)
Genre: general/angst, songfic
Song: Pay money To my Pain - Hourglass
Rating: G
Summary:

Kuinka paljon hymy vikaan peittää todellisia tunteita?
Niin, hymyhän kertoo että kaikki on hyvin.

Eikä kukaan kysy enempää.

A/N: Eihän tää nyt ookaan kun sen 3 kuukautta myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikös vain? Tässä on keväällä nyt ollut writer's block päällä, mutta toivottavasti sitä nyt selvittiin.





Miko istuu parvekkeellaan vilttiin kääriytyneenä ja tuijottaa tähtiin. Ehkä edes niistä olisi seuraa.

Kyyneleitä ne eivät silti ylettyneet kuivaamaan.

Kuinka paljon hymy vikaan peittää todellisia tunteita? Niin, hymyhän kertoo että kaikki on hyvin.

Eikä kukaan kysy enempää.

Tummahiuksinen nainen katsahtaa kadulla kulkevaan ihmisvirtaan. Käsikkäin kulkevia pareja, äänekkäästi nauravia kaveriporukoita… Muutama yksinäinen kulkijakin, mutta kaikilla tuntui olevan jokin päämäärä.
Ruskeista silmistä heijastui kaipausta, ehkä jopa kateutta.

Välittäisikö kukaan? Pysähtyisikö kukaan, jos huomaisi kyyneleet?

People walking through me
In this frosty town

“Olen yksinäinen. Niin pirun yksinäinen.” Hento kuiskaus karkaa ilmoille hengityksen huurutessa. Kädet nykivät vilttiä tiukemmin laihan, palelevan vartalon suojaksi.

Tahtoisin tuntea kätesi tiukasti ympärilläni. Edes tämän kerran vielä...

Miko puristaa silmänsä tiukasti kiinni ja värähtää. Ei siinä pitänyt taas käydä näin. Ei pitänyt taas ajatella sitä, ei juuri sitä henkilöä. Täytyisi vain unohtaa. Unohtaa se kaikki kipu ja kaipaus.

I’d never lie to you

But you disappeared

I am so alone

Do you believe that this was meant to be?

I never trust my fate

Everything fades away in the end

Kello oli jo neljä aamulla ja kadut loistivat tyhjyyttä. Se oli lohduttavaa. Ei tarvinnut enää ajatella, mitä voisi olla, jos olisi joku vierellä. Ei tarvinnut katsella niitä ällöttävän onnellisia hymyjä. Sai vain olla välittämättä mistään…

I’m the one with no name

No one knows about me

Auringonnousu. Niin se aina alkoi.

Taas uusi päivä, uusia hymyjä.

Eikä kukaan vieläkään kysyisi mitään.

Vain yöt olivat tuskaa.

Silloin ei ollut ketään jolle hymyillä. Itseään kun ei päässyt karkuun edes peiliin hymyilemällä.

Kaipausta ei voinut unohtaa.

Ever day I die

And every night I’m born

Like the hourglass

It never flows

It never flows

Eternally